Travelling light Kambodzhassa

Tänä vuonna tuntui siktä, että oli taas perinteisen joulupaon aika. Maaksi valikoitui Kambodzha, jonne varsinkin Tuukka on mielinyt jo pitkään katsomaan Angkor Watin temppeleitä. Niiden lisäksi maassa on kuitenkin paljon muutakin, muun muassa Thaimaan veroisia hiekkrantoja ja saarikohteita. Erityisen houkuttelevia niistä tekee se, että sisällissodista pitkään kärsinyt maa on muuntautunut turistikohteeksi kunnolla vasta viimeisen 15 vuoden aikana, eli pakettimatkaturismi ei ole vielä vallannut joka kolkkaa.

Kaivelimmekin rantakohteiksi kaksi hiukan hipimpää kohdetta: saaret Koh Ta Kiev ja Koh Rong Sanloem. Niitä ennen tosin chillattiin kaksi yötä Otres beachilla Sihanoukvillessa, joka sekin oli melkoisen mielyttävä paikka rantaravintoloineen.

Matkan alkuun toi vähän ylimääräistä säätöä se, että meidän molempien matkatavarat jäivät jonnekin matkalle kahden vaihdon lentomatkalla. Eka lento lähti Helsingistä puolitoista tuntia myöhässä lumipyryn takia, ja meillä oli Zürichissä 25 aika vaihtaa seuraavaan koneeseen. Juostiin hienosti terminaalista junan kautta toiseen terminaaliin ja lopulta 12 minuutissa portilta toiselle niin, että ehdittiin Hongkongin koneeseen viime minuuteilla. Laukut kuitenkin jäivät joko sinne tai sitten jo Helsinkiin, jossa oli uutisten mukaan tuolloin tiistaina muutenkin yli 2000 laukkua jumissa.

Laukut saapuivat lopulta Kambodzhaan ilmeisesti vain pari päivää myöhässä, mutta joku matkalla sähläsi yhteystietojen kanssa niin, että meille ei tullut asiasta mitään infoa ennekuin aloin itse soitella lentokentälle. Täällä siis eivät ensinnäkään suostu soittamaan muihin kuin paikallisiin puhelinnumeroihin, ja lisäksi laukku kuljetetaan vain lähimmälle bussiasemalle asti.

Tämän vuoksi ensimmäinen lomaviikko sujui hyvin pienillä pakaaseilla ja piti aloittaa reissu ostamalla matkavaatteita ja hygieniajuttuja Sihanoukvillesta. Odotamme mielenkiinnolla, miten niistä saa korvauset lentoyhtiöltä, kun täällä päin ei oikeinnoita ostoskuitteja harrasteta.

Lopputuloksena nyt vasta onkin liikaa tavaraa mukana, kun tuli hankittua pari ylkmääräistä vaatekertaa. Mutta opimmepa samalla, että kaupungissa ei ilmeisesti myydä juuri lainkaan naisten alusvaatteita, eikä kovin paljon miestenkään. Onneksi biksuilla pärjää biitsillä pitkälle.

Kohta lisää tarinaa saarilta!