Sukellusta Mabulissa

Aika tarkalleen vuosi sitten Palawanilla suoritetut PADI open water -kortit on olleet kaapissa kuivumassa sitten korttien saamisen. Saalihan niita on kayttamattomina pitaa, varsinkin kun itse sukeltaminen on tosi jannaa puuhaa, ja hyvin ymmartaa miksi jotkut koukuttuu siihen todella pahasti.. Eli sukeltamaan siis!

Paallisin puolin katsottuna travellerin syy paatya Mabuliin vois enimmakseen olla sukeltaminen. Vaikka taa ei ihan taysin pidakaan paikkaansa, tormattiin siella nimittain yllattavan moneen sukeltamattomaan matkaajaan, niin sukellus ainakin naytti olevan mahdollista kaikkien majapaikkojen kautta. Vaikutti myos silta, etta jengi kaytannossa sukeltaa ja asuu samassa paikassa, eli tuolla ei oikeastaan voi shoppailla eri sukellusfirmoja asumisesta riippumatta.

Me paadyttiin soittelujen perusteella Arung Hayt-nimiseen majapaikkaan. Kyseisen paikan toiminta tuntui olevan suhteellisen pienimuotoista ja vieraille on tarjolla Dive Master-tasoista opastusta yhden ihmisen toimesta. Tama kaveri, malesialainen Dendy nimeltaan, passitti meidan aivan aluksi kertauskurssille, jossa kaytiin lapi sukelluskamojen laittaminen sukelluskuntoon, perus hatataidot veden alla seka pienta kertausta nosteen kontrolloinnista. Kertauskurssille joutui siis ainakin vahaisilla sukelluksilla ja vuoden tauolla, ja oikeastaan se tuli melko hyvin tarpeeseenkin, koska varmuutta valineiden kanssa toimimiseen oli mukava saada lisaa. Hauskinta oli huomata etta nosteen kontrollointi oli melko hyvin muistissa ja etta laitteet osasi kasata vaikka niita ei ollut nahnytkaan vuoteen.

Ekana paivana siis tehtiin kertauskurssi ja sen peraan sitten jatkettiin suoraan sukeltamalla ihan Mabulin saaren rannan lahella. Ihan kiva sukellus siina mielessa, etta nahtiin saman tien kilpikonna, barracuda, uponnut vene ja frogfish. Nakyvyys ei ollut mitenkaan ihmeellinen kyllakaan.

Paatettiin buukata seuraavaksi paivaksi kolme sukellusta, ja aamulla meita sitten lahti vahan suurempi porukka, yhteensa kuusi sukeltajaa Dendyn ja apupojan lisaksi, ekalle sukellukselle. Tasta sukelluksesta ei jaanyt niin paljon merenalaisia otuksia mieleen, silla paikassa oli nain aloittelijan nakokulmasta vahan hankalan kova virtaus, ja keskittyminen meni sen virtauksen kanssa leikkimiseen. Siina mukanahan sita pitaisi natisti vain lillua, mutta virtaus tekee nosteen kontrolloimisen tavallista hankalammaksi. Varmaan virtauksen takia ilmakin tuntui kuluvan tosi nopeasti, se oli puoli tuntia ja sitten pintaan.

Paivan toinen sukellus olikin onneksi sitten huomattavasti parempi kokemus. Se tehtiin vanhan oljynporauslautan alla, ja pohjassa oli kaikenlaista roinaa uponneista veneista laiturinpatkiin. Oljynporauslautan jalat tuntuivat huokuttelevan kalaparvia ja uponnut tavara erityisesti, joten elamaa oli pinnan alla todella paljon, ja naiden muodostelmien kiertely oli tosi jannaa puuhaa. Vosin menna samaan paikkaan uudestaan vaikka heti.

Oljynporauslautalla (tai mika se lienee onkaan alunperin ollut) voi muuten nykyaan yopya, silla siella toimii Seaventures-niminen sukellusresortti. Voisi olla hauska kokemus, vaikka paikka on ulkoa kasin tietysti aika ruma.

Paivan viimeinen sukellus tehtiin laheiselle Kapalain saarelle. Saaren viereen oli rakennettu keinotekoinen riutta, eli kaytannossa veden alla oli kaikenlaisia puurakennelmia merielamaa houkuttelemassa. Pohjalla oli myos uponnut tai upotettu melko suuri vene, jonka kannella oleva kajuuttarakennelma oli monikerroksinen, tata nykya katoton ja seinaton kehikko. Vaikuttavan nakoista oli kun vene ilmestyi yhtakkia nakokenttaan sita kohti sukeltaessa. Sisalle en kuitenkaan uskaltautunut. Viimeinen sukellus taisi olla taiteen saantojen vastaisesti kaikista syvin sukellus koko paivana, noin 21 metria, ja mulla myos kului ilma ennatystahtia, joten se oli puoli tuntia ja sitten ulos.

Kolme sukellusta per paiva oli oikeastaan aika paljon, joten buukattiin seuraavaksi paivaksi kaksi sukellusta. Ne osoittautuivat sitten reissun hienoimmiksi sukelluskokemuksiksi.

Eka sukellus oli paikkaan nimelta Lobster Wall ja kyseessa oli pinnan alla oleva pystysuora seina noin 5 m syvyydesta 30-40m syvyyteen saakka. Seinan vierta pitkin meni heikko virtaus, ja siina oli helppo uida virtauksen mukana ja tutkia seinan elamaa. Kaloja oli paljon, samoin nudibrancheja (mita lie suomeksi), rapuja ja pari kilpikonnaa.  Ehka hienointa kuitenkin oli itse seina, silla nakyvyys oli 30m luokkaa ja seina seka ylos, alas etta sivuille pain huikean nakoinen.

Toinen sukellus oli Black Ray Channel Kapalain saaren lahistolla. Nakyvyytta 30-35 m, kilpikonnia, paljon kaloja ja kalaparvia.. Huikea nakyvyys teki sukeltamisesta tosi hienon kokemuksen. Esim. karkuun lahtenyt iso kilpikonna jai siihen ymparistoon uimaan, joten sita pystyi seurata tosi kauan. Paikan muotokin oli janna, siina oli kaksi riuttaa joiden valissa noin 15 me syvyydessa oli ehka parinkymmenen metrin levyinen hiekkakaistale.

Mabulissa ja Kapalaissa oli siis vaikka mita nakemista veden alla, mutta varikkaita koralleja emme paasseet nakemaan. Ilmeisesti niita olisi voinut nahda laheisessa Sipadanissa, johon osalla sukellusfirmoista on lupa vieda asiakkaita – ei tosin Arung Hayatilla (ainakaan viela, vaittivat etta saavat luvan kohta). Meidan kanssa sukeltanut jenkkipariskunta vaihtoi parin yon jalkeen majapaikkaa koska onnistuivat saamaan viime hetken sukellusluvat Sipadanille toisen paikan kautta. Me ei lopulta lahdetty lupia edes yrittamaan. Alkuun oli sukelluksessa erittain noviisi olo ja kuuleman mukaan Sipadanilla saattoi olla toisinaan koviakin virtauksia, joten tuntui vahan hasardilta menna sinne vaikka paasisi. En tieda miten herkasti meidan tasoisia sukeltajia sinne otetaan mukaan, mutta luultavasti rahalla paasee. Ilkeiden huhujen perusteella osa sukelluspaikoista kylla vie kokemattomia asiakkaita huonoin seurauksin vaarallisiinkin kohteisiin, mutta tieda naista sitten.

Sukellukset ja Sipadan-spekuloinnitkin lopetti sitten mulle tullut korvatulehdus, joka ilmeisesti tavalla tai toisella oli sukeltamisen peruja. Kavin mantereelle lahtiessamme Sempornassa laakarilla saamassa vaivaani antibiootit ja han selitti, etta valikorvaan voi saada tulehduksen sukelluksessa tehtavan paineentasauksen ansiosta. Joka tapauksessa olin kuvitellut etta korvatulehdus on pikkulasten tauti. Kipea on, en ihmettele etta ne lapset pitaa korvatulehduksessa niin kovaa metelia.

Joka tapauksessa, vinkkina Sipadanille mieliville: varatkaa majoitus etukateen ja bookatkaa samalla reissu Sipadanille. Mika tahansa Mabulin paikoista naytti ainakin mun silmaan ihan kyllin kivalta majapaikaksi. Viime hetkellakin lupia nayttaa joskus saavan, mutta Dendy kommentoi luvat saaneen jenkkipariskunnan olleen hyvin onnekkaita kun niin kavi.

Kaikkiaan naista sukelluksista huomasi sen, etta ilman kulutusta veden alla pitaisi todellakin oppia kontrolloimaan paremmin. Alkuun pystyin olemaan veden alla 30-35 minuuttia, tokana painava jo 40-45 minuuttia mutta silti auttamattoman vahan. Ei mua sinansa se haittaa, etta sukellus ei kesta nyt ihan niin kauan kuin vereen liukenevan typen puolesta voisi, vaan se etta ilman kulumista joutuu koko ajan stressaamaan. Jannaa sinansa, etta sita luulee olevansa rento ja hengittelevansa ihan rauhallisesti, mutta siina missa ma oon kayttanyt melkein koko tankillisen ilmaa menee kokeneemmilla reippaasti alle puoli tankkia. Toki olin esim. Dendya ja apupoikaa isokokoisempi, mutta ei se yksinaan selita kulutuseroa mitenkaan.

Vahan tylsana yksityiskohtana Arung Hayatin sukelluskamat oli osin vahan madassa kunnossa. Joistain laitteista oli syvyysmittari basana, yhdessa BCD:ssa oli reika ja niin edelleen. Arsyttavinta oli etta kun vioista huomautti niin sai uuden laitteen tilalle, mutta vialliset palautettiin kayttoon sellaisenaan. Mikaan todella oleellinen ei ollut rikki, esimerkiksi rikkinaisen syvyysmittarin (sen tiettty huomaa vasta vedessa) kanssa ei viitsi palata pintaan koska voi luottaa sukelluskaverin ja dive masterin mittareihin. Mutta luottamusta laitteisiin tama ei kylla valanut. Sukelluskokemusta ei ole kuin kahdesta paikasta joten en tieda miten yleista tallainen on, mutta veikkaan etta aika tavallista. Rahalla saa tietysti lahtokohtaisesti parempilaatuisia laitteita, mutta laitteiden pitamisen hyvassa kunnossa ei luulisi olevan budjettipaikoillekaan ylipaasematonta.

Mita jai kateen? Kaipuu veden alle nyt paallimmaisena. Osa porukasta suunnittelee lomareissunsa pelkastaan sukellusten perusteella, ehka siihen on viela matkaa, mutta kylla se varmasti tulee olemaan iso osa tulevia matkoja. Ja vaikka tavallaan sukellukset jai ehka vahan torsoiksi korvatulehduksen takia (tai ainakin niin etta paatosta ei saanut tehda itse) niin ne kaksi viimeista oli niin hyvia, etta homman pystyi lopettamaan tyytyvaisin mielin!

 

Explore posts in the same categories: borneo13