Koh Wain paratiisirannat

Koh Changin bilekatuja joulun yli tuijoteltuamme päätimme lähteä etsimään paratiisisaaritunnelmaa Changin eteläpuolen pikkusaarilta. Tarkan arvonnan jälkeen valikoitui kohteeksi Ko Wai, joka oli paitsi läheisin, myös pienin ja kehittymättömin. Saarella on kaksi isompaa resorttia ja lisäksi jonnin verran hieman askeettisia hut-paikkoja, joihin voisi varmaan juuttua kyllä riippumattolomalle viikoiksi. Koiteltiin soitella muutamaan lounarissa mainittuun tuloksetta, ja tyydyimme sitten varaamaan yhdeksi yöksi huoneen toisesta saaren resortista matkatoimistoboothin kautta, ettei tarvitsisi palata häntä koipien välissä takaisin.

Resortti (Pakarang) oli ihan suht ok, vähän perustylsä ja täyteen rakennettu kuten nyt resortille sopii. Huone ei ollut todellakaan mitään luksustasoa, eli vähän ylihintainen siihen nähden, mutta sijainnista pitänee vähän pulittaa. Resortin edustalla olevat rannat olivat aika pieniä ja tietysti täynnä väkeä, joten lähdettiin molempina päivinä etsimään rantamaisemia muualta saarelta kävellen. Ekana päivänä löytyi mainio hippityylisempi ranta toisen resortin läheltä, ja toisena päivänä vielä hulppeampi privaattibiitsi valkoisella hiekalla viidakkopolun takaa! Privaattibiitsin rauhaa tosin hetken häiritsi lauma päiväretkeläisiä, jotka tulivat snorklaamaan ja kuvaamaan biksukuvia toisistaan MEIDÄN poukamaan.

Omat hankaluutensa tosiaan tämän tyyppisillä saarilla tai Wailla ainakin: resorttielämä käy helposti tylsäksi, kun päivästä toiseen pitäisi syödä samassa ravintolassa kartellihinnoilla. Toisaalta jäi vähän epäselväksi, mitä noissa rantamajoissa lungeilevat tyypit ylipäänsä syövät, ja tosiaan ehkä jossakin vaiheessa alkaa myös kaivata tiettyjä mukavuuksia. Sähkö ja juokseva vesi näytti olevan kyllä aika monessa yksinäisessä majassakin. Mutta tuosta privaattibiitsistä ei kyllä taida olla pahaa sanottavaa!

Harmillisesti uimista ja snorkkelointia saarella vähän haittasivat meduusalaumat, joita molempina päivinä ainakin iltapäivisin ajautui rannoille aaltojen mukana. Eivät – näköjään – olleet mitään vaarallista lajia, mutta ikävää pistelyä ja nokkosihottumaa niihin törmäämisestä kyllä seurasi. Snorkkelointi jäi siis vähän vähäiseksi, vaikka hienoja kalaparvia ja korallia ois ollut tarjolla. Kuluipa se aika rannalla ja riippumatossakin :)

Ko Wailta palasimme takaisin Changille vakaana aikomuksena viettää uusi vuosi siellä. Kävi kuitenkin niin, ettei majoitusta tuntunut kovin helpolla löytyvän koko porukalle tai ainakaan kahdeksi yöksi, joten hukkareissun jälkeen jouduttiin myöntämään tappio ja palaamaan mantereelle ja kohti Bangkokia. Bussi löytyi mystisen taksimatkan jälkeen jostain mystisestä pikkukylästä, jossa länsimainen kirjoitus oli kovin vähissä, mutta eräs thaimaalainen nuori mies toimi ystävällisesti tulkkina ja saattoi meidät bussiin, jossa serviisi oli ihan lentokenttätasoa. Majoitus Bangkokin reppureissaajakeskittymän eli Khao Sanin huudeilta löytyi onneksi vielä yömyöhälläkin. Uuveestä, Bangkokista ja nykyisestä olipaikastamme Kanchanaburista lisää seuraavalla kerralla!

Explore posts in the same categories: thaimaa10-11