Koh Chang

Koh Chang ja rantaelama muutenkin on oikeastaa jo jaanyt taakse ennen vuoden vaihtumista, nyt ollaan jo tultu parin mutkan kautta Kanchanaburiin keski-ikaisten sotaturistien sekaan. Koska laiskottelin kirjoittamisen kanssa Changilla niin nyt taytyy kaivella muistin kolosia.

Otettiin tosiaan heti ensi toiksemme suoraan bussi Bangkokin lentokentalta Koh Changille. Bussi taisi lahtea noin aamukahdeksan pintaan. Bussimatkasta ei oikein oo mitaan kasitysta, koska nukhadin koko lailla valittomasti ja herasin vasta perilla. Bussimatka oli jarjestetty vahan ihmeellisesti, silla jostain syysta sen bussin oli pakko paasta autolautan kyytiin ja pudottaa meidat sitten saarelle paastyaan parin kilometrin paassa odottavien lavataksien kyytiin. Kaiken lisaksi silla bussilla oli melkoisia vaikeuksia paasta lautalle, se jai mahastaan kiinni ramppiin ja paasi irti vasta metallin kirskunnan ja pienen ramppijeesauksen jalkeen.

No, lavataksi kuitenkin sitten lopulta pudotti meidat lonely beachin kohdalle. Oli vahan arvontaa etta mille rannalle olisi kannattanut menna, mutta paadyttiin sitten tahan ei niin nimensa veroiseen epeliin, joka taisi olla eniten reppureissuhenkisten ihmisten suosiossa. Muitakin rantoja saarella olisi ollut, mm. enemman kanarioituneen oloinen white sand beach. Lisaksi ainakin koko lansirannikon mitalta oli vahan valia resortteja, joista pari nahtiinkin kun lavataksi vei niille ihmisia. Osassa oli oma ranta ja siten mahdollisuus vahan eksklusiivisempaan elamaan. Vahan kuitenkin arveluttaisi varata sellaista suomesta kasin ilman ensi kaden tietoa paikasta, osasta nimittain esim meni tie ihan vieresta.

Lonely beachin ranta on melko pitka ja varsinkin nousuveden aikaan melko kapea kaistale, jolla on muutamia ravintoloita (oisin baareja joista kantautuu kova jumputus), pari halpaa majapaikkaa ja jokunen resortti. Valtaosa majapaikoista on kuitenkin muutaman sadan metrin paassa biitsista, kyllakin melko lahella merta mutta kivisella kohdalla olevan pienen ‘kylan’ kohdalla. Kyla on kylla ihan pelkastaa turistien tarpeisiin muodostunut, on tatuointiputiikkia, baaria, kojua ja ravintolaa vieri vieressa. Ihan lungia menoa sinansa, mutta oisin aanekasta ja taynna vastatatuoitua palanutta nahkaa.

Oltiin ensin pari yota melko lahella sita baariskenea, ensimmainen yo hataratkaisuna aika ankeassa mokissa ja seuraava kivemmassa mutta vahan turhan aanekkaassa paikassa siina lahella. Vaihtamalla parani talla kertaa, ja vietettiin muutama yo lopulta Janina’s resort -nimisessa paikassa, kylan kohdalla mutta maessa rannasta poispain. Tassa vaiheessa Elina oli tullut paikalle Bangkokista, ja jaettiin kolmistaan kahdelle hengelle tarkoitettu mokki, jossa oli superlevea parisanky ja mukava terassi jolle sai riipumaton.

Hauskasti Changilla vietetty aika on jo muuttunut muistissa kunnon lomamuhennokseksi. Tuntuu, etta lahinna levitettiin aurinkorasvaa, makoiltiin biitsilla kirjan kanssa, uitiin hyvin lampimassa vedessa, syotiin monta kertaa paivassa, juotiin elefanttiolutta ja Samsonghedelmapirtelodrinkkeja dzonkkimerirosvon ravintolassa (do not cross yout eyes!), uitiin vesiputouksen alla loputtoman syvannakoisessa lammikossa, ratsastettiin elefantilla, testattiin jokaisen ravintolan papaijasalaattia (parhaassa oli 7 chilia), nukahdettiin valittomasti hyttijatkoilla, makoiltiin riippumatossa terassilla… Eli rentoa meininkia, varsinkin kun onnistui saamaan itsensa sellaiseen moodiin etta ei tarvi miettia viela etta mita tekee seuraavaksi ja missa vaiheessa rantaelama alkaa riittaa.

Hauskaa etta lyhyellakin reissulla voi saada sellaisen tunteen aikaan!

Explore posts in the same categories: thaimaa10-11