Taman Negara: vii-dak-koon, vii-dak-koon!

Siinä sitä möllöttää joen toisella puolella: miljoona vuotta vanhaa sademetsää! Sijaintimme siis Kuala Tahan, Taman Negara -luonnopuiston porttina toimiva kylä. Lähdettiin sunnuntaiaamusta matkaan KL:stä bussilla kohti Jerantutia, jossa parahiksi missattiin Tahaniin lähtevä bussi. Hypättiin saman ongelman kanssa pyöriskelleen amerikkalaispariskunnan kanssa kimppataksiin ja kurvattiin kohti naapurikylästä lähtevää “lauttaa”, jolla jokea pitkin pääsee perille puistoon.

Oltiin joka tapauksessa ajateltu ottaa tuo ~70 kilometrin paattikyyti toiseen suuntaan. Lautta paljastuikin noin tusinan vetäväksi perämoottorilla eteneväksi puiseksi longboatiksi. Kyydissä kelpasi köllötellä sen kolmisen tuntia, mitä matka yläjuoksuun vei. Vastaan tuli myös iltapäivän monsuunisadekuuro, mutta onneksi veneessä oli katos ja rinkassa sadesuojus, joka melkein piti.

Täällä Malesian niemimaan itäpuolella erityisesti on siis sadekausi tai oikeastaan monsuuniaika meneillään, mutta sadetta näyttäisi tulevan vain kuuroina iltapäivisin. Tänään iski hetkisen myrskytuulelta näyttänyt puhuri neljän maissa, hienon näköistä kun sai katon alta katsoa ;-) Viidakon poluilla olisi ollut varmaan vähän ikävämpää, sillä aamulla auringonpaistekelilläkin polut olivat paikka paikoin melkoista kuravelliä. Patikoitiin tänään Kuala Tahanin lähistöllä olevia viidakkoreittejä. Alkuun testattiin paikallinen turistinähtävyys, puun latvojen tasalle rakennettu kävelyreitti canopy walkway: heiluva, korkealaitainen riippusilta, jolta aivan mahtavat näkymät latvoihin ja alas maahan. Harmi, että pituutta reitillä oli vain muutama sata metriä.

Riippureitiltä jatkettiin Teserekin huipulle, joka on tässä lähistöllä olevista huipuista korkein. Huippu ja huippu, korkeutta oli joku vähän yli 300 metriä, mutta sekin nousu kasvihuoneilmastossa oli ihan tarpeeksi. Huipulta näkyi lisää viidakkoisia kukkuloita. Tuolla polulla pyöri vielä aika paljon muutakin jengiä ja opastettuja ryhmiä, mutta toiseen suuntaan saatiin kävellä pidempää reittiä takaisin ihan kahdestaan. Vastaan tuli sentään pari villisikaa, yksi melkein metrin mittainen lisko, miljoonittain termiittejä ja kymmenittäin iilimatoja.

Nuo riivatut iilimadot ovat erityisesti sadekauden riesa puistossa. Alkuun niitä ei näkynyt ollenkaan ja tuli jo vähän huijattu olo, mutta loppureitillä niitä alkoi löytyä kengistä ja sukista yrittämässä kiipiä verta imemään. Onnistuin neuroottisesti nyppimään kaikki omat tunkeilijani pois, Tuukka sen sijaan sai kolme verta vuotavaa koloa toiseen jalkaan. Iyh! Ovat täällä vähän pienempää ja vaaleampaa sorttia kuin Suomessa tavatut versiot, tosin.

Eilen illalla käytiin opastetulla yökävelyllä viidakossa. Setti kesti vain jonkun tunnin ja oli tosi lyhyt reitti, mutta leppoisa opas oli selvästi aika epeli bongaamaan hyönteisiä ja muita pienotuksia. Isokokoisesta skorpionista opas sai houkuteltua kolosta ulos vain sakset ja tornista bongattu peura oli aika kotoisa. Reissun kohokohtia olivat ehdottomasti kävelevät tikkuhyönteiset. Pienen, jalallisen risun näköiset tyypit on siis walking stickeiksi kutsuttuja ötököitä. Ruotsiksi kuulemma vandrande pinne. Ja opas tiesi heittää huulta, jotta Borneon puolelta on löydetty yli puolen metrin mittainen tikkuötökkä, joka sai lempinimen Johnny MegaStick. Sel-vä. Tuosta tikkuotuksesta ja öisen viidakon äänistä oli joka tapauksessa ihan tarpeeksi iloa, vaikka saldo muuten jäikin vähän pieneksi.

Taman Negaraan olisi mahtavaa tehdä joskus paluu ja mieluummin vähän pidempi viidakkovaellus yöpymisen kanssa. Täältä järkätään muun muassa noin viikon mittaisia retkiä viidakkoalueen keskellä olevalle vuorelle, ja yöaikaan bumbun-tornimajoissa syvemmällä puistossa on helpompi bongata eläimiä. Tuommoinen reissu olisi ehkä syytä tehdä joskus kuivan kauden aikaan, vaikka yöt ja aamut näyttävät olevan suht sateettomia nytkin.

Kuala Tahanin kylä on aika pieni mutta ihan mukavan oloinen paikka. Täällä näkyy yksi koulu, mutta muuten elämä pyörinee aika paljon viidakon, joen ja turistien ympärillä. Joen rannalla on jonkin verran majapaikkoja ja ihan rannassa vierekkäin useita kelluvia ravintoloita: lautoille rakennettuja aika simppeleitä pieniä paikkoja, joista kaikista irtoaa suht samalta menyyltä perus riisi- ja nuudeliruokalajit. Joen toisella puolella luonnonpuiston laidalla on jättikokoinen ja huomattavasti kalliimpi resortti, jonka mökit näyttävät kyllä ihan viihtyisiltä. Kylän puolelta luonnonpuiostoon pääsee kelluvista ravintoloista taksiveneillä, jotka kustantavat ringitin suuntaansa.

Ensi yö kuunnellaan vielä viidakon sirinää, sitten takaisin kohti KL:ää ja Singaporen yöjunaa.

Explore posts in the same categories: malesia09-10, tien päällä